Innostukseni koiriin alkoi saadessani koiranpennun syntymäpäivälahjaksi 5-vuotiaana. Oli ihana herätä pienen karkeakarvaisen mäyräkoirapennun, Ergon, nuolessa kasvojani. Siitä alkoi koiraharrastukseni, jonka ymmärsin silloin omalla tavallani. Ergo joutui kestämään vauvanuken vaatteiden sovituksen ja nukkumisen nukenvaunuissa.
Ainoastaan yhden kerran ennätin olla Ergon kanssa näyttelyssä Hämeenlinnassa, lapsi-koirakehässä, 6-vuotiaana. Saimme palkinnoksi pienen, vaaleanpunaisen nuken kahviastiaston ja Fazerin sinisen suklaalevyn. Palkintoa emme varmaankaan saaneet hienosta esiintymisestä vaan pikemminkin innostuksesta, jolla halusin kehään. Ergoa oli nimittäin edellisenä päivänä purrut jokin ”kulkukoira” takajalkaan ja ontuminen oli sen mukaista. Ergolla, oli tapana lähteä ”kylille” juoksemaan omin päin. Näillä reissuilla Ergo sitten jäi auton alle 2-vuotiaana ja nukkui pois. Suru oli aikamoinen ja muistan vanhempieni vannoneen, että se oli perheemme viimeinen koira. Silloin päätin, että aikuisena minulla on aina koira.
Ensimmäisen koiramme mieheni kanssa ostimme v.-75, Cockerspanielin, ”Jerin”.
• Kasvattajan kurssi v.1980
• Kasvattajan sitoumus v.1980
• Kennelnimi hyväksytty v.1980
Kasvattajantyöni on välillä ollut seisahduksissa, lastemme (3 poikaa) harrastusten viedessä suurimman osan vapaa-ajastani.
Olen jäsen seuraavissa:
